Category Archives: Vinkit

Leijalautailu

Kiteboarding

Leijalautailu tai kitesurfing nousi suosioon 90-luvun puolivälissä. Sen jälkeen laji ja sen varusteet ovatkin kehittyneet huimaa vauhtia. Sen historia kuitenkin menee huomattavasti pidemmälle, sillä leija ensinnäkin keksittiin jo yli 2000 vuotta sitten. 1200-luvun Kiinassa leijoja käytettiin pienien veneiden nopeuttamiseksi.

Ajan myötä ihmiset ymmärsivät, että leijojen avulla voi hyppiä kallioilta ilman kuoleman välitöntä seuraamista. Tällä tavalla syntyi riippuliito, kun taas myöhemmin kehittyivät purjelautailu ja lopulta leijalautailu.

Erinomainen puoli verrattuna muihin vesilajeihin onkin juuri leija, joka poimii tuulia korkealta ja näin mahdollistaa korkeita hyppyjä ja huimia nopeuksia lähes aallottominakin päivinä. Vauhti on leijalautailijoille tuttua, sillä lajin ME-ajan rikkoi Alex Caizergues. Hän kulki yli 50 solmun rajan, joka tarkoittaa yli 100km/h nopeuksia.

Ammattilaiset ja kokeneet harrastajat monesti rikkovat 40 solmun rajan, mutta laji ei ole rajattu vain nopeuteen. Sen suurin viehätys on leijan mahdollistamat, todella ilmavat hypyt. Siinä kilpaillaan tosiaan myös nopeuden lisäksi hang timella, joka tarkoittaa aikaa, kuinka pitkään surffari voi pysyä ilmassa. Tämän ennätystä pitää amerikkalainen Adam Koch 13 sekunnin hypyllään.

Laji ei ole mahdotonta oppia eikä se välttämättä vaadi aloittelijalta suuria sijoituksia, vaan varusteet voi aluksi vuokrata. Ensiksi aloittelija tarvitsee päivän tai kaksi leijan käsittelyn opetteluun rannalta käsin. Tämän jälkeen voikin jo siirtyä vesille. Kun leijalautailuun pääsee sisälle, on sillä suuri riski muuttua ensin rakastetuksi harrastukseksi. Monelle se sen jälkeen muuttuu elämäntavaksi.

Palautumisen tärkeys

resting after workout

Kolme salitreeniä viikossa, uintia, juoksua, pyöräilyä. Treenaaminen muokkaa kropasta kauniin ja lihaksikkaan. Lisäksi se saa mielen kirkkaaksi ja tyytyväiseksi. Harjoittelua tärkeämpää on se aika, joka vietetään poissa kuntosalilta ja pururadalta. Palautuminen ja lepo ovat sitä aikaa, kun kehitys todella tapahtuu. Tällä ajalla on vaikutusta sekä fysiikan että psyyken kannalta.

Uni

Unen merkitystä ei voi liikaa painottaa palautumisen yhtenä tärkeimpänä osatekijänä. Tarpeeksi pitkät, hyvälaatuiset yöunet vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin, hormonitasapainoon sekä lihasten palautumiseen. Ennen keskiyötä nukutut tunnit ovat näiden kannalta tehokkaampia kuin keskiyön jälkeen nukutut. Parasta olisi nousta yhdessä auringon kanssa, mikä ei kuitenkaan aina ole Suomessa mahdollista.

Myös tietokoneiden ja mobiililaitteiden sininen valo häiritsee unirytmiämme, sillä se pitää aivomme hereillä. Kannattaakin kokeilla tietokoneeseen ja puhelimeen asennettavia ohjelmia, jotka mukauttavat tietokoneen valon kellonajan mukaiseksi.

Vesi

Vesi on paras juoma palautumisen aikana. Urheilujuomia tarvitaan vain juuri ennen, jälkeen sekä rankan treenin aikana. Ne maistuvat hyvältä, mutta sisältävät lisäaineita, joiden prosessoimiseen keholta menee aikaa ja energiaa.

Vesi auttaa kaikissa toiminnoissamme sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kun olemme kunnolla nesteytettyjä, ajatus juoksee kirkkaammin ja ravinteet imeytyvät helpommin. Lisäksi sydän, hiukset ja iho voivat paremmin.

Rentoutuminen

Sekä keho että mieli tarvitsevat rentoutumista ja hauskuutta. Yksi tarvitsee hiljaisuutta ja oleilua yksin, kun taas toinen rentoutuu parhaiten ison ja äänekkään ystävälauman kanssa. Omat harrastukset, joita voi harjoittaa ilman suorituspaineita, antavat elämälle myös sisältöä.

Valokuvaus, kuorolaulu, kokkaaminen, leffakerho tai mukava harrastus internetissä tuovat myös uusia ihmissuhteita elämään ja auttavat laajentamaan maailmankuvaa.

Ravinto

Ravinto auttaa myös palautumisessa, ja jokaisen keho prosessoi eri tavoin esimerkiksi meijerituotteita ja vehnää. Jotkut ihmiset pystyvät kuluttamaan näitä aineita ilman mitään ongelmia, kun taas muille ne saattavat aiheuttaa oireita ja olla jopa osallisina autoimmuunisairausten synnyssä.

Noudattipa sitten mitä dieettiä tahansa, puhdas ruoka ja tasapainoiset ateriat auttavat sekä palautumisessa että yleisessä hyvinvoinnissa. Verensokeria ei pidä myöskään koskaan päästää liian alas, vaan kannattaa pitää mukana terveellisiä, luonnollisia välipaloja.

Juokseminen talvella

4398494-winter-trail-running

Juoksu on äärettömän hyvää perusliikuntaa ja sitä voi harrastaa vallan mainiosti läpi vuoden. Se sopii lähes kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kun juokset säännöllisesti kuntosi kasvaa ja mieli säilyy vireänä. Etenkin kesällä juokseminen on oiva ja aika halpakin harrastus.

Toki moni jatkaa juoksua myös talvella, mutta silloin on muistettava asianmukainen varustus. Juoksuharrastusta ei siis kannata jättää talvitauolle lumen tultua maahan ja pakkasen paukkuessa, vaan kunnollisella varustuksella ja valmistautumisella selviät talvilenkistä hyvin. Kun kerran on juoksun makuun päässyt, ei siitä kannata päästää irti, vaan jatkaa harjoittelua ympärivuotisesti. Yleisesti ottaen kun lähdet juoksemaan muista kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: aseta jonkinlainen tavoite, panosta varusteisiin, kuuntele kehoasia ja selvitä tyylisi.

Juostessa talvella sinun tulee kuunnella kehoasi eri tavalla kuin kesällä juostessa. Toki ilmasto on myös aivan erilainen, joten ihan paukkupakkasilla ei juoksemaan kannata lähteä. Jos talvijuoksu on sinulle uusi laji, ei kannata lähteä sitä kokeilemaan liukkaille pinnoille. Valitse siis juoksualusta huolella, sillä liukas alusta saa jalkasi jännittymään yleensä liikaa. Toki pehmeällä lumella juostessa on tällöinkin oltava tarkka askelluksen kanssa. Talvijuoksun vaihtoehtona on myös juoksumatto. Muun muassa SaleRunnerilta saa moneen eri makuun sopivat juoksumatot ja näin voit jatkaa juoksua sisätiloissa samoilla varusteilla kuin kesälläkin.

Kun pukeudut juoksulenkille talvella, ajattele että ulkona olisi lämpimämpää. Kuvittele että ulkona on kymmenisen astetta lämpimämpää kuin todellisuudessa. Näin kehollesi jää varaa lämmetä, etkä tunne oloasi tukalaksi juostessasi. Suojaa kuitenkin nilkka ja akillesjänne kylmältä. Lihasten lämmittely etukäteen on todella tärkeää etenkin talvella. Suorita siis huolellinen alkulämmittely ennen kuin astut kylmään ilmaan. Muista hankkia asianmukaiset jalkineet, sillä talvella et kesälenkkareilla tee mitään. Monella tankkauspuoli unohtuu helposti talvella, mutta se on silti tärkeä osa treeniä. Veden saanti on talvella yhtä tärkeää kuin kesällä, sillä kuiva pakkasilma imee kosteutta iholta tehokkaasti. Ennen kaikkea muista kuunnella omaa kehoasi, sillä juokseminen kovalla pakkasella kuluttaa eri tavalla kehoa ja viilentää lihaksia. Jos hengittäminen tuntuu epämukavalta, niin silloin tiedät että on aika palata kodin lämpöön ja lenkkeillä uudemman kerran hiukan lauhemmalla ilmalla.

Psyykkisten taitojen harjoittelu pelaamisessa

Fyysisen harjoittelun lisäksi jokaisen urheilijan tulee saada psyykkistä valmennusta ollakseen menestyvä ammattilainen. Monelle valmentajalle on itsestään selvää, että kilpailutilanteissa urheilijalle muodostuu tietynlainen psyykkinen stressi, joka vaikuttaa vahvasti henkilön psykofysiologiseen reaktioon. Tämä puolestaan määrittää kilpailutilanteessa suoriutumisen.

Kaikkea edellä mainittua voi soveltaa myös urheilumaailman ulkopuolella, missä henkilö asettaa itsensä korkeita suorituksia vaativiin tilanteisiin. Tällaisiin tilanteisiin kuuluu muun muassa uhkapelien pelaaminen. Psyykkisen valmennuksen tavoitteena on saada henkilö kilpailutilanteessa niin sanotusti vapautuneeseen tilaan, joka on yhdistetty moneen huippusuoritukseen urheilussa. Piirteitä, jotka ovat yhdistäneet montaa huippusuoritusta, ovat rauhoittunut mieli, fyysinen rentous, korkea itseluottamus, vahva keskittymiskyky, energisyys ja vahvuuden tunne, mielen hallinta, stressin oikeanlainen tulkinta ja käsittely, sekä ulkopuolisten ärsykkeiden poissulkeminen tajunnasta.

Psyykkinen sitkeys ja sen harjoittelu eri tekniikoiden avulla nousi ensimmäisiä kertoja julkisuuteen 1980-luvun alkupuolella, kun tohtori Jim Loehr kirjoitti aiheesta helposti ymmärrettävän kirjan. Siinä käsiteltiin nimenomaan etenkin urheilijoiden psyykkistä sitkeyttä ja tapoja harjoittaa tätä taitoa ennen tärkeää suoriutumista erilaisista stressitilanteista, kirjoittaa Mental Training –artikkeli. Loehr myös kirjoitti useita artikkeleita Tennis Magazineen, mikä motivoi eri lajien urheilijoita soveltamaan tekniikoita suorituksiinsa. Urheilijoiden lisäksi psyykkisestä harjoittelusta on tullut suosittua monilla aloilla, jotka vaativat korkeaa suorituskykyä ja sisältävät useita stressitilanteita. Urheilupsykologiasta kehittyi viimeisten 50 vuoden aikana yksi suosituimmista psykologian tieteenhaaroista.

Psyykkiset taidot ja niiden harjoittelu

Ohio Center for Sport Psychology -sivuston The Nine Mental Skills of Successful Athletes -artikkelin mukaan asenne, motivaatio, tavoitteet ja sitoutuminen, ihmistaidot, positiivinen itseään tsemppaus, psyykkinen mielikuvien maalailu, ahdistuksen ja tunteiden tehokas käsittely, sekä keskittyminen ovat yhdeksän psyykkistä taitoa, jotka tekevät urheilijasta menestyvän.

Vaikka artikkeli käsittelee pääosin urheilijoita, esimerkkejä mahdollisista tilanteista, joissa samoja taitoja tarvitaan, ovat työhaastattelu, sooloesitys konsertissa, käräjillä todistaminen, aivoleikkauksen suorittaminen, ja kalliokiipeily muutaman mainitaksemme. Tapoja, joilla kyseisiä taitoja voi harjoitella, on listattu Huffington Postin -artikkelissa:

3424617-horseshoe-magnetEnsinnäkin tärkeää on harjoittaa positiivisten mielikuvien luomista. Esimerkiksi ylämäkeen juostessa on hyvä kuvitella magneetti, joka vetää puoleensa helpottaen juoksua. Myös positiivisten ajatusten ja sanojen ajattelulla on myönteinen vaikutus. Tämän lisäksi on oleellista elää hetkessä; vanhojen miettiminen ja tulevaisuuden suunnittelu ei auta kilpailutilanteessa suoriutumiseen.

Kaiken oppiman hyväksikäyttö on keskeistä hyvän suorituksen luomisessa, ja välittömien tavoitteiden mielessä pitäminen pitkäaikaisten pyrkimysten sijaan selventää kilpailu- tai stressitilanteessa mieltä. Kehoskannauksen säännöllinen suorittaminen on hyödyllistä rentoutumista varten. Kyseinen meditaatiossa usein käytetty metodi auttaa keskittymään omaan kroppaansa, rentouttaen sitä lihas lihakselta. Lihasten rentouttaminen ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä pointti psyykkisessä valmennuksessa, vaan ’hyvän’ kivun omaksuminen ja sivuuttaminen hengittämiseen tai liikerytmiin keskittymisen avulla on osa hyvään suoritukseen pääsemistä.

Kaiken yllämainitun lisäksi artikkeli huomioi, että lopputuloksen poistaminen mielestä on tärkeää. Lopputuloksesta murehtiminen vie keskittymisen hetkestä muualle, mikä voi haitata kokonaissuoritusta. Ulkoisten ärsykkeiden tunnustaminen ja niiden poissulkeminen on myös oleellista, jotta hetkessä pysyminen säilyisi prioriteettina. Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, on merkityksellistä pystyä juhlistamaan ja arvostamaan omia saavutuksiaan. Tavoitteisiinsa pääseminen on hieno saavutus, ja siitä tulee olla ylpeä.

Psyykkinen valmius eri elämäntilanteissa

Psyykkisten taitojen harjoittaminen ei ole tärkeää vain urheilussa, vaan jokaisessa elämäntilanteessa, jossa stressiolosuhteista suoriutuminen mahdollisesti määrittää lopputuloksen laadun. Kuten aiemmin jo mainittu, tämänlaisia tilanteita on monia työhaastatteluista kalliokiipeilyyn.

Kyseisen alan metodeja voi siis soveltaa myös uhkapelien pelaamiseen, joissa pelaajat asetetaan stressaavaan kilpailutilanteeseen, joka vaatii psyykkistä vahvuutta, keskittymistä, rentoutumista, ja kaikkien taitojen yhdenaikaista hyödyntämistä. Esimerkiksi blackjackin pelaaminen vaatii positiivista ajattelua ja mielikuvien luomista sekä erittäin vahvaa keskittymistä, eikä lannistuminen tai ulkopuolisista ärsykkeistä välittäminen auta hyvän lopputuloksen saavuttamisessa. Julkisilla kasinoilla pelaamisessa on luonnollisesti myös omat ärsykkeensä: esimerkiksi ensikertalainen saattaa jännittää muiden keskellä ja olla epävarma omista taidoistaan. Mikäli pelaaja ei koe olevansa valmis suoritusta varten, väärä asenne vaikuttaa helposti omaan pelaamiseen. Pelaaja voikin yrittää päästä jännityksestä yli esimerkiksi pelaamalla aluksi kavereidensa seurassa kotona tai netissä, missä on mahdollista harjoitella täysin omaan tahtiin ilman, että sosiaaliset paineet hoputtaisivat päätöksenteossa. Kun itseluottamus kasvaa pelikokemuksen kertyessä, on pelaaja psyykkisesti valmiimpi pelaamaan muiden seurassa.

Vaikka kaikki yllämainittu saattaa kuulostaa melko itsestään selvältä, ammatikseen urheileva tai pelaava joutuu haastaviin tilanteisiin monia muita useammin, ja siksi psyykkisien taitojen harjoittelu on yhtä oleellista kuin itse fyysinen treenaus. Puolet suorituksesta on aina psyykkistä! Asioiden ylianalysointi ei kuitenkaan koskaan tee suoritukselle hyvää, joten parhaaseen suoritukseen pääseminen vaatii tietynlaista “go with the flow” -asennetta. Lapsille opetetaan aina, että jännitys on normaalia, mikä on totta, mutta tietyn tason saavuttaessaan esimerkiksi urheilussa tai blackjackissa jännityksen hallinta on se, mikä määrittää, onko jännitys hyväksi vai ei. Jokaisen kannattaisi opetella tiettyjä psyykkisiä taitoja, koska ne eivät koskaan mene hukkaan!

Kalliokiipeily

108269-female-climber

Maailmasta löytyy rohkeita, uhkarohkeita sekä hulluja yksilöitä. Ja sitten aivan omassa ryhmässään tulevat kalliokiipeilijät. Köysien varassa roikkuminen ja joskus jopa ilman köysiä kiipeily nostattaa takuulla sekä itse kiipeilijöiden että touhun seuraajien sykettä. Joka tapauksessa, kyseinen laji nostattaa suosiotaan myös meillä Suomessa.

Huhujen mukaan itse Mooses oli kaikkien aikojen ensimmäinen kalliokiipeilijä. Nimittäin tarinan mukaan Mooseksen johdattaessa Israelin ihmiset Egyptistä erämaahan ja lopulta Siinai-vuoren juurelle, vanha Mooses sai kutsun vuoren huipulle hakemaan muutamia esineitä. Siinai-vuorta kiivetessä tarvitaan kuitenkin köysiä, lenkkejä ja muita varusteita. Mutta Mooses olikin niin kova jätkä, että hän kiipesi sinne keski-ikäisenä vaarina ilman varusteita.

Todellisuudessa kalliokiipeilystä kehittyi harrastus vasta toisen maailmansodan jälkeen. Ennestään kiipeilyn päätavoite oli saavuttaa itse vuoren huippu, mutta uusi moderni kiipeily keskittyi vaikeuteen sekä ns. kiipeämisprosessiin. Kehitystä on tapahtunut erityisesti varusteiden puolella, joiden avulla kiipeämisestä tehdään turvallisempaa. Esimerkiksi joustavat putoamisköydet, reisivaljaat sekä muiden varmistuselementtien käyttö lisää kiipeilijän turvallisuutta huomattavasti. Ja sitten maailmasta löytyy myös niitä, jotka eivät pelkää henkensä puolesta. Nimittäin vapaakiipeily vie vuorten seinille hullunrohkeita kiipeilijöitä, jotka eivät huoli turvaköysiä tai muita hidasteita.

Hyväksi onneksi Suomesta löytyy hyviä paikkoja kalliokiipeilyyn niin luonnosta kuin myös esimerkiksi sisätiloista. Näin ollen jäisellä vuorenreunalla roikkuminen ei ole ainoa vaihtoehto kiipeilyn ystäville. Ja toivon mukaan harrastajat muistavat pitää päät kylmänä turvallisuusvarustelun suhteen.

BASE-hyppääminen

1814470-jump

BASE-hypyssä hypätään eräänlainen laskuvarjohyppy kiinteältä alustalta erikoisvalmisteisella laskuvarjolla. Hypyissä käytettävässä varjossa ei esimerkiksi ole varavarjoa, kuten varsinaisissa laskuvarjohypyissä käytettävissä varjoissa. BASE-hypyt ovat yleensä myös laskuvarjohyppyjä matalampia, jolloin nopeudet eivät kasva aivan yhtä koviksi. Tämä tosin vaikeuttaa hyppyasennon pitämistä, jolloin hypystä tulee laskuvarjohyppyä vaarallisempi.

Hyppyalustat

Hyppyalustat on BASE-hypyissä jaoteltu neljään eri ryhmään, rakennuksiin, siltoihin, mastoihin ja jyrkänteisiin. Ryhmittely on tehty pääasiassa sen mukaan, miten tuuli käyttäytyy hyppyalustaan nähden. Tuuli pääsee rakennuksesta ympäri ja ylitse, mastosta tuulee tämän lisäksi myös läpi. Sillalta hypätään, jos tuuli pääsee puhaltamaan alustan ala- ja yläpuolelta. Jyrkänteestä tuuli pääsee vain ylitse. Varsinaiset BASE-hypyt suoritetaan siis kiinteältä alustalta, mutta niiden harjoittelu suositellaan aloitettavan esimerkiksi helikopterista tai kuumailmapallosta hyppäämällä.

BASE-hyppäämisen aloittaminen

BASE-hyppäämisen aloittamiselle on vaatimuksena riittävä laskuvarjohyppykokemus. Tällaisena pidetään yleisesti minimissään 200 hyppyä. BASE-hyppyihin ei kuitenkaan ole samanlaista opastusta tai koulutusta kuin laskuvarjohyppyihin, joten sen aloittaakseen on oltava jokseenkin kokenut laskuvarjohyppääjä. Ensimmäistä BASE-hyppyä suunnitteleva voi joko hankkia kokeneen hyppääjän ohjaajakseen tai osallistua yleensä muutaman päivän kestävälle First Jump -kurssille.

Itse hypyn suorittamiseen esimerkiksi rakennuksesta tarvitaan aina rakennuksen omistajan lupa. Koska BASE-hyppyä pidetään todella vaarallisena harrastuksena ja hyppääjän loukkaantumisen tai jopa kuoleman mahdollisuus onkin läsnä joka hypyssä, ei lupaa useinkaan heru. Mutta BASE-hyppääjäthän ovatkin melkoisia riskinottajia, joten he tekevät hyppynsä usein myös ilman lupaa.

Surffaaminen

1285020-wind-surfing

Kun ajattelet vaikkapa Australian tai Havaijin rantoja, tulee mieleesi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin kuva ruskettuneesta surffarista. Näitä surffareita, ei tosin ehkä yhtä ruskettuneina, löytyy toki ympäri maailmaa. Vaikka aalloilla ratsastaminen kokemattoman silmään saattaakin näyttää melko helpolta, on lajin hallitakseen harjoiteltava hetki jos toinenkin.

Surffauksen aloittaminen

Surffauksen harjoittelu aloitetaan matalassa vedessä, aivan pienistä laineista. Matalassa vedessä opiskellaan perusasioita surffilaudan kanssa toimimisesta, kuten laudalle nousemista, melomista ja myös sitä, kuinka lauta saadaan kääntymään. Ainakin nämä asiat tulisi osata ennen syvempiin vesiin siirtymistä. Kun lauta lopulta on hallinnassa, pitää opiskella aaltojen lukemista. Aaltoja lukemalla surffaajat osaavat ottaa aallot oikeaan aikaan, eli juuri ennen niiden murtumista.

Lajin historiaa

Surffaaminen on vanha laji, sillä surffaajia nähtiin ainakin Tyynellämerellä jo 1700-luvulla. 1800-luvun lopussa laji kuitenkin kiellettiin lähetyssaarnaajien toimesta. Harrastus tuli uudelleen luvalliseksi 1920. Tätä nykyä surffaajia on paljo ympäri maailmaa. Myös suomessa toimii lajiin keskittyneitä seuroja. Yksi vanhimmista suomalaisista surffiseuroista on Hyvinkään Surfaajat ry.

Missä voi surffata?

Suomessa surffaamista voi harrastaa esimerkiksi Kirkkonummen Porkkalanniemellä tai Helsingin Pihlajasaaressa. Myös ainakin Pyhtään Sirius Resortissa on mahdollista harrastaa lajia sisätiloissa ympäri vuoden. Surffausmahdollisuuksia on vielä paljon lisää ulkomailla, aina Euroopasta Australiaan asti. Lähdit sitten surffaamaan suomessa tai ulkomailla, kannattaa aina verrata vallitsevia olosuhteita omiin taitoihinsa, sillä meri ei anna armoa!

Laskuvarjohyppääminen

380771-tandem-skydivers-in-action

Leonardo DaVincin tiedetään piirtäneen luonnoksia laskuvarjosta, mutta keksintönä se on todennäköisesti vieläkin vanhempi. Ensimmäinen laskuvarjohyppy tehtiin kuumailmapallosta vuonna1797. 1930-luvulla laskuvarjot otettiin myös sotilaalliseen käyttöön. 1960 -luvulla perustettiin ensimmäinen laskuvarjokerho ja siitä lähtien laskuvarjohyppy onkin kasvattanut suosiotaan harrastuksena.

Laskuvarjomallit

Laskuvarjo voi olla joko pallovarjo, jonka toiminta perustuu ilmanvastukseen, tai enemmän lentokoneen siipeä muistuttava liitovarjo. Liitovarjot ovat yleisempiä harrastekäytössä, koska liitovarjot ovat aina ohjattavia. Pallovarjoja käytetään nykyään lähinnä armeijan tarkoituksiin esimerkiksi kaluston pudotuksiin. Pallovarjoista on myös olemassa malleja, joita ei pysty lainkaan ohjailemaan, mutta niiden etuna liitovarjoon nähden on se, että ne ovat toimintavarmempia.

Laskuvarjohyppäämisen aloittaminen

Periaatteessa laskuvarjohyppyä voi harrastaa kuka tahansa 15-vuotta täyttänyt. Jotta oppilaaksi pääsee, vaaditaan kuitenkin hyppymestarin tai koulutuspäällikön suostumus. Suostumuksen saadakseen on annettava terveydentilavakuutus ja tarvittaessa hankittava lääkärintodistus osoittamaan terveydentilan sallivan hyppäämisen.

SIL, eli Suomen Ilmailuliitto, asettaa laskuvarjohyppääjille lisenssivaatimukset, joiden mukaan se myöntää hyppääjille A-, B-, C- ja D-lisenssejä. Lisenssi voidaan myöntää, kun oppilaalla on vaaditut tiedot ja taidot, jotka hän on osoittanut kokeilla, sekä kasassa vaadittu määrä hyppyjä. A-lisenssistä D-lisenssiin vaaditut taito-, hyppy-, ja vapaapudotusmäärät kasvavat.

Laskuvarjohyppäämisen voi aloittaa joko laskuvarjokerhon kautta tai esimerkiksi kaupallisen yrityksen järjestämällä kurssilla. Kaiken opetuksen tulisi kuitenkin olla SIL:n ohjeiden mukaista, joten todennäköisesti opetus on aina melko samankaltaista. Ensin opiskellaan asiat teoriassa, teorian hallinta testataan kokeilla ja sen jälkeen päästäänkin taivaalle.

Riippuliitäminen

Ihmiskunnan pakkomielteinen tavoite päihittää luonnonlait ovat johtaneet keksintöihin, joiden avulla ihmiset uhmaavat esimerkiksi painovoiman lakeja. Erityisesti lentäminen kiehtoo (ja hirvittää) ihmisiä vuosisadasta toiseen. Nykyään lentäminen ei rajoitu surkean Finnair-lentoyhtiön tarjoamiin reittilentoihin, missä ylipalkatut lentoemännät käskyttävät aikuisia ihmisiä. Päinvastoin, riippuliitämisen avulla jokainen meistä voi liitää kuin vapaa taivaanlintu.

Ilman moottoria lentäminen onnistuu vain linnuilta, eikö? Väärin. Nimittäin riippuliitimet pysyvät ilmassa ilman moottoria tai muita apuvälineitä käyttäen hyväksi erilaisia ilmavirtauksia. Toki näiden ilmavirtausten hyväksikäyttö vaatii kokemusta, osaamista ja luonnollisesti rohkeutta. Suomen pisin riippuliitimen kanssa tehty matka on uskomattomat 309 kilometriä.

Liitimen runko rakennetaan kevyestä alumiini- tai hiilikuitupohjaisista putkista. Näin ollen runko ei välttämättä ole jäykkä kuin Kekkosen hymy, mutta ei kuitenkaan yhtä löysä kuin Urpilaisen vaalilupauslista. Liitimen kankaat ovat samoja kuin esimerkiksi purjeveneissä käytetyt kankaat. Tavoitteena on pitää paino mahdollisimman alhaisena, sillä painava liidin tekee noususta haastavan tehtävän.

Sekä lähtö että laskeutuminen tehdään vastatuulessa. Käytännössä lähdön pitää tapahtua joko korkealta paikalta tai hinaten, minkä avulla korkeutta voidaan nostaa ns. maasta käsin. Korkeus voi nousta jopa satoihin metreihin. Itse ohjaaminen tapahtuu liitäjän kehonliikkeiden avulla. Harrastuksen turvallisuutta on kehitetty uusilla varusteilla ja esimerkiksi laskuvarjon avulla moni liitäjä voi tulla taivaalta alas turvallisesti, mikäli tuulenpuuska tai muut odottamattomat tapahtumat luovat onnettomuustilanteita.

Motocross

9185157--

Me suomalaiset olemme moottoriurheilun suurkuluttajia. Kaikki mikä liittyy nopeaan ajamiseen tuntuu olevan lähellä sydäntämme. Eikä ole oikeastaan väliä kuinka monta pyörää menopelin alta löytyy, sillä vauhti on kaiken A ja O. Tämä pätee myös motocrossiin.

Lajin historiaa

Iso-Britanniasta lähtöisin oleva motocross sai lähtölaukauksensa jo 1900-luvun alussa. Vuosikymmenten aikana lajista kehittyi entistä nopeatempoisempi ja fyysisesti haastavampi kilpailumuoto, joka myös keskittyi luonnon ulkoradoille. Älkäämme kuitenkaan sekoittako motocrossia Enduro-sarjaan, sillä nämä ovat täysin erilaiset kilpamoottoripyöräilyn muodot.

90-luvun lähestyessä motocrossin moottoripyörät olivat jo huippuunsa viriteltyjä ja kehiteltyjä raketteja, joiden kyydissä pysyminen vaati kuskilta erinomaista hallintaa ja keskittymiskykyä. Samaan aikaan kisat siirtyivät myös sisätiloihin eli areenoille joihin rakennettiin kilpailuja varten radat. Tiukat kurvit, mäet, hyppyrit sekä pehmeä alusta siirtyivät siis luonnosta sisätiloihin.

Suunnannäyttäjä muille pyörälajeille

Motocross inspiroi myös muita lajeja. Esimerkiksi nykyään huippusuosittu Freestyle luo katsojille sydämentykytyksiä sillä kilpailijat tekevät akrobaattisia ilmatemppuja moottoripyörän kanssa. SuperMoto taas vie pyörät luonnon radoilta asfalttiradoille. SuperCross-tapahtumat järjestetään yksinomaan stadioneille rakennetuilla radoilla, jotka ovat kooltaan pienempiä ja siten myös teknisesti haastavampia kuin esimerkiksi motocross. Ja viimeisenä löytyy sivuvaunu-cross, missä kuskin lisäksi kyydissä on sivuvaunua kallistava apukuski.

Kuten huomaat, motocross tarjoaa monipuolisia variaatioita. Meille suomalaisille kaikki tuntuvat identtisiltä, sillä kunhan kurveihin mennään sisään ja ulos vauhdilla, on samantekevää, kuinka monta pyörää menopelin alta löytyy.