Leonardo DaVincin tiedetään piirtäneen luonnoksia laskuvarjosta, mutta keksintönä se on todennäköisesti vieläkin vanhempi. Ensimmäinen laskuvarjohyppy tehtiin kuumailmapallosta vuonna1797. 1930-luvulla laskuvarjot otettiin myös sotilaalliseen käyttöön. 1960 -luvulla perustettiin ensimmäinen laskuvarjokerho ja siitä lähtien laskuvarjohyppy onkin kasvattanut suosiotaan harrastuksena.

Laskuvarjomallit

Laskuvarjo voi olla joko pallovarjo, jonka toiminta perustuu ilmanvastukseen, tai enemmän lentokoneen siipeä muistuttava liitovarjo. Liitovarjot ovat yleisempiä harrastekäytössä, koska liitovarjot ovat aina ohjattavia. Pallovarjoja käytetään nykyään lähinnä armeijan tarkoituksiin esimerkiksi kaluston pudotuksiin. Pallovarjoista on myös olemassa malleja, joita ei pysty lainkaan ohjailemaan, mutta niiden etuna liitovarjoon nähden on se, että ne ovat toimintavarmempia.

Laskuvarjohyppäämisen aloittaminen

Periaatteessa laskuvarjohyppyä voi harrastaa kuka tahansa 15-vuotta täyttänyt. Jotta oppilaaksi pääsee, vaaditaan kuitenkin hyppymestarin tai koulutuspäällikön suostumus. Suostumuksen saadakseen on annettava terveydentilavakuutus ja tarvittaessa hankittava lääkärintodistus osoittamaan terveydentilan sallivan hyppäämisen.SIL, eli Suomen Ilmailuliitto, asettaa laskuvarjohyppääjille lisenssivaatimukset, joiden mukaan se myöntää hyppääjille A-, B-, C- ja D-lisenssejä. Lisenssi voidaan myöntää, kun oppilaalla on vaaditut tiedot ja taidot, jotka hän on osoittanut kokeilla, sekä kasassa vaadittu määrä hyppyjä. A-lisenssistä D-lisenssiin vaaditut taito-, hyppy-, ja vapaapudotusmäärät kasvavat.Laskuvarjohyppäämisen voi aloittaa joko laskuvarjokerhon kautta tai esimerkiksi kaupallisen yrityksen järjestämällä kurssilla. Kaiken opetuksen tulisi kuitenkin olla SIL:n ohjeiden mukaista, joten todennäköisesti opetus on aina melko samankaltaista. Ensin opiskellaan asiat teoriassa, teorian hallinta testataan kokeilla ja sen jälkeen päästäänkin taivaalle.