Leijalautailu

Kiteboarding

Leijalautailu tai kitesurfing nousi suosioon 90-luvun puolivälissä. Sen jälkeen laji ja sen varusteet ovatkin kehittyneet huimaa vauhtia. Sen historia kuitenkin menee huomattavasti pidemmälle, sillä leija ensinnäkin keksittiin jo yli 2000 vuotta sitten. 1200-luvun Kiinassa leijoja käytettiin pienien veneiden nopeuttamiseksi.

Ajan myötä ihmiset ymmärsivät, että leijojen avulla voi hyppiä kallioilta ilman kuoleman välitöntä seuraamista. Tällä tavalla syntyi riippuliito, kun taas myöhemmin kehittyivät purjelautailu ja lopulta leijalautailu.

Erinomainen puoli verrattuna muihin vesilajeihin onkin juuri leija, joka poimii tuulia korkealta ja näin mahdollistaa korkeita hyppyjä ja huimia nopeuksia lähes aallottominakin päivinä. Vauhti on leijalautailijoille tuttua, sillä lajin ME-ajan rikkoi Alex Caizergues. Hän kulki yli 50 solmun rajan, joka tarkoittaa yli 100km/h nopeuksia.

Ammattilaiset ja kokeneet harrastajat monesti rikkovat 40 solmun rajan, mutta laji ei ole rajattu vain nopeuteen. Sen suurin viehätys on leijan mahdollistamat, todella ilmavat hypyt. Siinä kilpaillaan tosiaan myös nopeuden lisäksi hang timella, joka tarkoittaa aikaa, kuinka pitkään surffari voi pysyä ilmassa. Tämän ennätystä pitää amerikkalainen Adam Koch 13 sekunnin hypyllään.

Laji ei ole mahdotonta oppia eikä se välttämättä vaadi aloittelijalta suuria sijoituksia, vaan varusteet voi aluksi vuokrata. Ensiksi aloittelija tarvitsee päivän tai kaksi leijan käsittelyn opetteluun rannalta käsin. Tämän jälkeen voikin jo siirtyä vesille. Kun leijalautailuun pääsee sisälle, on sillä suuri riski muuttua ensin rakastetuksi harrastukseksi. Monelle se sen jälkeen muuttuu elämäntavaksi.