Bicycle Motocross, eli BMX, on 20- tai 24-tuumaisilla pyörillä ajettava pyöräilylaji. BMX-pyöräilyn kantamuoto on racing, jossa, lajin englanninkielisen nimenkin mukaan, ajetaan motocross-ratojen kaltaisilla radoilla aikaa ja muita kilpailijoita vastaan. Lajille on kehittynyt myös niin kutsuttuja freestyle-alalajeja, joissa pyörällä tehdään temppuja erilaisilla alustoilla. Tällaisia lajeja ovat muun muassa flätti ja ramppi, joista ensimmäisessä pyörällä temppuillaan tasaisella alustalla ja toisessa nimensä mukaisesti rampilla.

Lajin historiaa

Kaliforniassa elettiin 60-luvulla motocrossin nousukautta. Näihin aikoihin myös motocrosskuljettaja Ron Mackler toimi nuoriso-ohjaajana. Nuoret olivat kiinnostuneita motocrossista, joten he rakensivat yhdessä nuoriso-ohjaaja Macklerin kanssa motocrossrataa jäljittelevän radan polkupyörille. Tämä oli alkusysäys BMX-pyöräilyn kehittymiselle. Lajin suosio lähti kasvuun Kaliforniassa ja pikkuhiljaa uusia BMX-ratoja rakennettiin ympäri Amerikkaa. Vuodesta 2008 BMX on ollut olympialajina.

Aloittaminen

BMX-pyöräilyn aloittamiseen tarvitaan itse pyörän lisäksi vain kypärä, polvi- ja kyynärsuojat (suojia voi käyttää enemmänkin jos haluaa), pitkät housut, hanskat ja tasapohjaiset kengät. Näillä varusteilla voi jo lähteä kokeilemaan BMX:ää. Ennen BMX-radalle menoa on kuitenkin hyvä ottaa selvää lajin perusteista ja siitä, kuinka radalla tulee toimia. Radat ovat yleensä noin 400 metriä pitkiä ja niitä ajetaan vain yhteen suuntaan ja turhaa pysähtymistä siellä tulee välttää.Vaikka BMX on kilpailulaji ja siinä on mahdollista kilpailla jopa olympiatasolla, on se kuitenkin myös yhteisöllinen laji, jossa kaveria autetaan ja esimerkiksi radalle kaatuneen viereen mennään seisomaan, jotta muut eivät aja tämän päälle. Ajokaveri onkin hyvä olla mukana ihan jo turvallisuussyistä. Ja ainahan kaverin kanssa on hauskempi harrastaa!