Category Archives: Vinkit

Vapaasukellus

255731-diver-training

Me kaikki olemme yrittäneet sukeltaa järven tai uima-altaan pohjaan kerran jos toisenkin. Jostain syystä pohjan koskettaminen hengitystä pidätellen saa meissä aikaan suurenmoisen saavutuksen tunteen. Jotkut hurjapäät vievät tämän euforisen tunteen tavoittelun vieläkin pidemmälle – tai tarkemmin sanottuna syvemmälle.

Vapaasukelluksen eri muodot monimuotoisia ja monipuolisia. Laji voidaan jakaa ensin kahteen eri kategoriaan: 1) Allaslajit ja 2) Syvyyslajit. Allaslajeista löytyy esimerkiksi pintakellunta jossa henkilö kelluu kasvot veden alla pidättäen hengitystä mahdollisimman pitkään. Maailmanennätyksen haltija Stephane Mifsud onnistui pidättelemään hengistystä 11 min ja 35 sekuntia. Toinen allaslaji on pituussukellus (räpylöillä ja ilman). Tämän lajin ennätys löytyy puolalaiselta Mateusz Malinalta (226 metriä).

Syvyyslajeja löytyy hieman enemmän. Esimerkiksi ”Free Immersion” -syvyyslajissa kiipeillään köyttä pitkin omin voimin, kun taas ”Variable Weight” -sarjassa sukelletaan kelkalla tai painovyön avulla, mutta ylös tullaan omin voimin. ”Constant Weight” perustuu omin voimin sukeltamiseen joko räpylöillä tai ilman. Lajin ehdottomasti vaarallisin muoto ”No Limits” vie sukeltajan kelkalla ja ylös palataan nostopallon avulla. No Limits -ennätys kuuluu itävaltalaisen Herbert Nitschin nimiin (214m).

Lajissa tärkeintä on hallittujen päätösten teko turvallisuuden takaamiseksi. Esimerkiksi hallitut liikkeet ilman säästämiseksi, turvasukeltajan käyttö sekä hallitut pintaannousut varmistavat, että hengitys myös kulkee pintaan päästyä. Vaikka laji on vaatinut kuolonuhreja, hallittu koulutus ja harjoittelu takaavat nautinnollisen extreme-lajin harrastamisen.

HIIT

HIIT tulee sanoista high intensity interval training ja tarkoittaa korkealla intensiteetillä suoritettua intervalliharjoitusta. Harjoituksen kokonaiskesto on noin 15-30 minuuttia ja sillä saadaan sama kulutus irti kuin kaksi kertaa pidemmällä aerobisella harjoituksella.

HIIT-harjoitukset

HIIT-harjoituksissa pyritään maksimaaliseen tehokkuuteen. Yhden tehojakson kesto on noin 15-30 sekuntia, jonka aikana suoritetaan niin tehokkaasti kuin vain tekijä pystyy. Ennen seuraavan tehojakson alkua pidetään lyhyt palauttava tauko. Tauon aikana on hyvä tehdä palauttavaa ja kevyttä aerobista liikuntaa, jotta tehojakson aikana lihaksiin kertynyt maitohappo lähtee liikkeelle.

Tehotreenejä voi yhdistää miltei mihin lajiin tahansa, kuten hiihtoon, uintiin, juoksuun tai esimerkiksi kahvakuulaharjoituksiin. Myös esimerkiksi omalla kuntopyörällä pääsee HIIT-harjoittelun makuun, mikä on aloittelijalle juoksemista pehmeämpi tapa aloittaa harrastus.

Intervalliharjoitusten terveydelliset hyödyt

Intervalliharjoitukset ovat olleet osa urheilijoiden treeniohjelmaa jo kauan. Kuitenkin intervalliharjoitusten hyöty tavalliselle kuntourheilijalle on nousut esille vasta viime vuosina. Tämä liikuntamuoto kohottaa kuntoa ja polttaa kaloreita, mutta myös parantaa insuliiniherkkyyttä. Kolesterolin alenemiseen HIIT-harjoituksen on huomattu olevan paljon aerobisia harjoituksia tehokkaampaa.

HIIT-harjoittelu voi olla huonokuntoiselle aluksi erittäin rankka harrastusmuoto, sillä vartalo ei ole tottunut tehokkaaseen liikuntaan. Jotta innostus lajin parissa säilyisi, kannattaa intervalliharjoittelu aloittaa lyhyemmällä kokonaisharjoitusajalla ja monipuolisilla tehojaksoilla. Lenkkeilijät ja sauvakävelijät saavat HIIT-harjoituksista lisää vaihtelua liikuntasuoritukseensa ja monipuolistavat harjoitteluaan.

Paintball

178172-paintball-player

Sotaleikit eivät enää kuuluu takapihan hiekkalaatikoille tai ala-asteen pienimmille pojille. Nimittäin tunnettu paintball-ilmiö vetää puoleensa yhä enemmän aikuisia, jotka haluavat kokeilla siipiänsä oikean elämän sotapeleissä. Hyväksi onneksi paintball ei jää yhteen kierrokseen, sillä gelatiinipohjaisen värikuulan osuma rintakehään ei tee kenestäkään sotaleskeä.

Paintballissa varusteina ovat luonnollisesti värikuulien lisäksi itse ilmapaineella toimiva ase sekä asianmukaiset suojaukset (kasvot sekä rintakehä ovat yleensä suojattuja). Värikuulan osuma ei välttämättä tunnu mukavalta, mutta kuulan vauhti ei kuitenkaan riitä vakavien vammojen tuottamiseen. Toisaalta tarkoituksella lähietäisyydeltä paljaalle iholle ammuttaessa voit luottaa mustelman ilmestymiseen seuraavana päivänä.

Pelimuotoja löytyy erittäin paljon. Esimerkiksi ”Woodsball” viittaa nimensä mukaisesti metsässä tapahtuvaan taisteluun. Osallistujat voivat tietenkin asettaa omat räätälöidyt säännöt pelikohtaisesti, mutta yleensä yksi osuma tarkoittaa myös pelaajan eliminoimista tai pisteen menetystä. MilSlim-muoto pyrkii luomaan armeija-ympäristön, missä tehtävinä ovat tiettyjen strategisten tavoitteiden saavuttaminen. Speedball-versiota voidaan pelata esimerkiksi jalkapallostadionilla, sillä kentälle tuodaan ilmalla pumpattavat esteet ja suojat, joiden avulla joukkueiden jäsenet voivat piiloutua ja tehdä hyökkäyksiä. Tavoitteena voi olla esimerkiksi vihollisen päädyssä olevan lipun varastaminen.

Aikanaan poliisi- ja puolustusvoimat käyttivät paintballia tehokkaana harjoittelumuotona ongelma- ja kriisitilanteiden harjoittelua varten. Ja me muut saamme paintballin kautta ainutlaatuisen tilaisuuden ampua työpaikan ärsyttäviä ihmisiä ilman oikeustoimia. Ja voimmehan ”vahingossa” laittaa värikuulan myös esimiehen silmien väliin, mikäli sellainen tilaisuus sattuu…

Jooga

yoga

Jooga on peräisin Intiasta ja siinä yhdistyvät henkiset, psyykkiset ja fyysiset harjoitukset yhdessä liikuntamuodossa. Joogan tarkoituksena on mielen selkeyttäminen, ja sen fyysiset harjoitukset toimivat ruumiillisen hyvinvoinnin tukemisessa. Jooga itsessään ei ole uskonto, mutta se yhdistetään monesti vahvasti hindulaisuuteen.

Jooga on haarautunut useaan eri tyylisuuntaan, joissa monissa korostuu jokin tietty joogan osa-alue muita enemmän. Vuonna 400 Pantanjali kokosi joogasutran, jota voidaan pitää ensimmäisenä kirjoitettuna joogan filosofiana. Joogasutra koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta ja toimii pohjana Ashtanga joogalle.

Ensimmäinen osa-alue, Yama, antaa sosiaaliset käyttäytymisohjeet, kuten väkivallattomuus, todellisuus, varastamattomuus, elinvoiman säästäminen, sekä kohtuullisuus. Toinen osa-alue, Niyama, antaa ohjeet yksilöllisiin harjoituksiin. Harjoituksilla pyritään sisäiseen ja ulkoiseen puhtauteen, itsekuriin, mielen tyytyväisyyteen, korkeimman tietoisuuden tavoitteluun, sekä opiskellaan filosofiaa. Kolmas osa-alue, Asana, johdattaa fyysisiin harjoituksiin ja neljäs, Pranayama, hengitysharjoituksiin. Pratyahara eli aisteista vetäytyminen on viides ja Dharana eli keskittyminen kuudes osa-alue. Viimeiset kaksi osa-aluetta käsittelevät meditaatiota, Dhyana, sekä ykseyden oivaltamista, vapautta ja itseoivaltamista tarkoittava Samadhi.

Joogan terveysvaikutuksista on tehty tutkimuksia, ja sen on todettu vaikuttavan positiivisesti sydän- ja verisuonitauteihin. Vaikutukset ovat olleet positiivisia myös henkilöihin, jotka kärsivät muun muassa ADHD:stä, masennuksesta, selkävaivoista tai reumasta. Joogan on todettu myös parantavan suorituskykyä sekä vähentävän stressiä tai ainakin helpottavat sen käsittelyä. Voidaankin sanoa, että joogalla pyritään tuottamaan kokonaisvaltaisesti hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti.

BMX

269072-bmx-balance

Bicycle Motocross, eli BMX, on 20- tai 24-tuumaisilla pyörillä ajettava pyöräilylaji. BMX-pyöräilyn kantamuoto on racing, jossa, lajin englanninkielisen nimenkin mukaan, ajetaan motocross-ratojen kaltaisilla radoilla aikaa ja muita kilpailijoita vastaan. Lajille on kehittynyt myös niin kutsuttuja freestyle-alalajeja, joissa pyörällä tehdään temppuja erilaisilla alustoilla. Tällaisia lajeja ovat muun muassa flätti ja ramppi, joista ensimmäisessä pyörällä temppuillaan tasaisella alustalla ja toisessa nimensä mukaisesti rampilla.

Lajin historiaa

Kaliforniassa elettiin 60-luvulla motocrossin nousukautta. Näihin aikoihin myös motocrosskuljettaja Ron Mackler toimi nuoriso-ohjaajana. Nuoret olivat kiinnostuneita motocrossista, joten he rakensivat yhdessä nuoriso-ohjaaja Macklerin kanssa motocrossrataa jäljittelevän radan polkupyörille. Tämä oli alkusysäys BMX-pyöräilyn kehittymiselle. Lajin suosio lähti kasvuun Kaliforniassa ja pikkuhiljaa uusia BMX-ratoja rakennettiin ympäri Amerikkaa. Vuodesta 2008 BMX on ollut olympialajina.

Aloittaminen

BMX-pyöräilyn aloittamiseen tarvitaan itse pyörän lisäksi vain kypärä, polvi- ja kyynärsuojat (suojia voi käyttää enemmänkin jos haluaa), pitkät housut, hanskat ja tasapohjaiset kengät. Näillä varusteilla voi jo lähteä kokeilemaan BMX:ää. Ennen BMX-radalle menoa on kuitenkin hyvä ottaa selvää lajin perusteista ja siitä, kuinka radalla tulee toimia. Radat ovat yleensä noin 400 metriä pitkiä ja niitä ajetaan vain yhteen suuntaan ja turhaa pysähtymistä siellä tulee välttää.

Vaikka BMX on kilpailulaji ja siinä on mahdollista kilpailla jopa olympiatasolla, on se kuitenkin myös yhteisöllinen laji, jossa kaveria autetaan ja esimerkiksi radalle kaatuneen viereen mennään seisomaan, jotta muut eivät aja tämän päälle. Ajokaveri onkin hyvä olla mukana ihan jo turvallisuussyistä. Ja ainahan kaverin kanssa on hauskempi harrastaa!

Painonnosto

Kyykky, kädet tankoon, hauska ilme, veto, huuto, työntö ja vieläkin hauskempi ilme. Kyllä vain, kyseessä on painonnosto. Olympialaisten kestosuosikki vetää katsojia ihastelemaan kuinka (yleensä) Itä-Euroopan ja Kaukasian maiden urhot dominoivat lajia vuodesta toiseen.

Teknistä räjähtävyyttä

Painonnosto sekoitetaan usein voimanostoon, mutta kyseessä on kuitenkin kaksi eri lajia. Painonnosto jaetaan kahteen lajiin: 1) tempaus ja 2) työntö. Tavoite molemmissa on tietenkin sama: Saada painot pään yläpuolelle suorille käsille.

Kilpailu aloitetaan tempauksella, jossa kilpailija niin sanotusti vinssaa painot suorille käsille ilman välivaiheita. Suorituksessa vaaditaan voiman lisäksi myös äärimmäisen hyvää tasapainoa ja puhdasta tekniikkaa.

Toinen vaihe on työntö, joka on teknisesti haastavampi, mutta samalla katsojille viihdyttävämpi. Ensin painot nostetaan rinnalle ja sen jälkeen suorille käsille pään yläpuolelle. Kilpailija irvistelee siihen asti, kun tuomaristo on hyväksynyt suorituksen puhtaaksi. Tuomareita on kolme, joista vähintään kahden on hyväksyttävä suoritus.

Suomalaismenestystä odotellessa

Vaikka laji kärsii piristysaineiden väärinkäytöstä, sen perinteet pitävät lajin yhä suosittuna esimerkiksi Venäjällä, Turkissa ja nyttemmin Kiinassa. Maailman (raskaan sarjan) ennätystä pitävät hallussaan iranilaiset Behdad Salimi ja Hossein Rezazadeh. Salimin tempausennätys on huikea 214 kg ja Rezazadehin työntötulos on 264 kg. Naisten puolella venäläinen Tatiana Kashirina dominoi sekä työntöä (193 kg) että vetoa (193 kg).

Jostain syystä suomalaiset eivät ole menestyneet painonnostossa. Kenties meidän ujoutemme huutaa julkisella paikalla ja kameroiden edessä (selvin päin) estää lajin nousun suosituksi myös Suomessa.

Voimanosto

Kolmesta eri nostotavasta koostuvassa lajissa mitataan jokaisen tavan maksimimäärät, minkä jälkeen eniten nostanut körmy voittaa. Kyseessä ei ole talvi- tai kesärenkaiden vaihto, vaan jo 1970-luvulla alkaneesta voimanostosta.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Kukin kilpailija saa kolme yritystä jokaiseen nostolajiin: 1) jalkakyykky, 2) penkkipunnerrus ja 3) maastaveto. Mikäli kilpailijat päätyvät tasatulokseen, kevyin mies tai nainen voittaa.

Ikiaikainen kilpalaji

Vaikka laji saapuikin Suomeen vasta silloin, kun Irwin oli kuuluisa, voimanostoa on harrastettu (joskin eri muodoissa) ympäri maailmaa aina muinaisen Kreikan olympialaisista Rooman gladiaattoritaisteluihin. Moderni versio kehittyi kuitenkin Yhdysvalloissa sekä Iso-Britanniassa 1950-luvulla. Nykyään voimanostoa harrastetaan ympäri maailmaa – satoi tai paistoi.

Jokaisen suorituksen on oltava direktiivien mukaan juuri eikä melkein puhdas. Täten jopa suomalaiset byrokraatit ovat kateellisia siitä, kuinka paljon sääntöjä voi olla yhdessä yksinkertaisessa suoritteessa. Valitettavasti kaikkia sääntöjä ei tässä artikkelissa ehditä käymään läpi.

Valtavia kilomääriä

Hallitseva maailmanmestari ja Islannin lahja maailmalle, “Benni” Magnusson (https://www.youtube.com/watch?v=-O5U0HNdygg), pitää tällä hetkellä hallussaan voimanoston maailmanennätystä: jalkakyykky 420 kg, penkkipunnerrus 220 kg ja maastanosto 461 kg. Tulokset eivät yllätä, sillä hänen harjoittelutovereinaan toimivat vaimo Gemma, joka on myös Islannin vahvin nainen, sekä veli Magnus, joka tunnetaan Maailman vahvin mies -kilpailuista.

Laji sopii suomalaisille kuin nenä päähän; lajit, joissa saa huutaa ja heittää tai nostaa isoja esineitä, ovat aina olleet lajeja, joissa me härmäläiset menestymme. Tuleeko seuraava tulevaisuuden ennätys kenties Suomesta?

Vaihtoehtoisia urheiluharrastuksia

Urheilun jännittävässä maailmassa pätee uusin trendi, jonka mukaan jokaisen lajin eteen lisätään sana “extreme”. Tavanomaiset harrastukset liittyvät yleensä raakaan kilpailuun, kun taas uudenlaiset ja vaihtoehtoiset urheiluharrastukset kumpuavat halusta kokeilla jotakin uutta ja erikoista. Ja mikäs siinä, kun vaihtoehtoja on kuin sieniä syyssateella.

Parkour

Parkour yhdistää atleettisuuden ja breakdancen elementtejä, joiden avulla ei harrastajan ei tarvitse liittyä mihinkään seuraan tai maksaa välineiden käytöstä. Parkouria harrastetaan missä tahansa käyttäen hyväksi ympäristön luomia mahdollisuuksia. Lajissa tavoitteena on päästä paikasta A paikkaan B mahdollisimman tehokkaasti käyttäen hyväksi ympäröiviä esteitä, esineitä ja kokolailla ympäristöä. Suoritukset ovat yleensä akrobaattisia ja ajoittain uhkarohkeita, sillä esteenä voi olla esimerkiksi kerrostalon katolta hyppääminen toiseen rakennukseen.

Eukonkanto

Toinen vähemmän radikaali ja extreme-laji on suomalaisille tuttu eukonkanto. Joka kesä järjestetään myös eukonkannon maailmanmestaruuskisat, joihin osallistuu pariskuntia ympäri maailmaa. Vaikka laji saa monet nauramaan ensisilmäyksellä, vaatii laji kuitenkin erinomaista fyysistä kuntoa ja harjoittelua. Toisaalta suomalaisilla on etulyöntiasema muihin verrattuna, sillä hyvin usein viikonlopun illanistujaisten jälkeen pariskunta kantaa toisiansa kotiin ylittäen kaupungin esteet kerta toisensa jälkeen.

Extreme-silittäminen

Kolmas vaihtoehto on hyvällä todennäköisyydellä hullunkurisin extreme-laji, josta olet kuullut: extreme-silittäminen (https://www.youtube.com/watch?v=i4JVxvH4BG0) tekee tuloansa myös Suomeen. Lajissa yhdistyy extreme-suorituspaikkojen ja elegantin silittämisen taidot. Esimerkiksi mikä sen jännittävämpää, kuin silittää oma työpaita aktiivisen tulivuoren kupeessa? Entäpä yhteisvoimin silittäminen samaan aikaan, kun laskettelet alas Grenoblen mäkeä?

Onko meidän arjesta tullut niin tympeä ja harmaa, että ainoa tapa saada jännitystä elämään on joko hankkimalla lapsia tai sitten aloittamalla extreme-harrastuksen? Ehkäpä jälkimmäinen vaihtoehto sopii monille paremmin, sillä toisin kuin lapsista, harrastuksista pääsee eroon suhteellisen helposti hermoja kiristäessä. Joka tapauksessa kesä saapuu: oletko sinä löytänyt jo itsellesi kesäheilan sijaan extreme-harrastuksen?